Maria ja Siiri vihittiin 14.9.2019 Suomenlinnan kirkossa. Matka tähän tärkeään hetkeen ei kuitenkaan ollut helppo. Heille oli alusta asti selvää, että he haluavat kirkollisen vihkimisen. Keskustelin Marian kanssa erään Helsinkiläisen hotellin aulassa ja hän kertoi minulle heidän vihkitarinansa kirkollisesta vihkimisestä samansukupuolisena parina. Tämäkin tarina on kertomus ilosta ja onnesta, mutta myös surusta ja huolesta.

Susanna ja Tetti menivät naimisiin 10.8.2019 eli vain noin kaksi vuotta tasa-arvoisen avioliittolain voimaan tulemisen jälkeen. Heidät vihittiin Hirvensalon Taidekappelissa. Ennen kuin he astelivat papin eteen sanomaan toisilleen tahdon, ehtivät he tuntea pelkoa siitä, etteivät saisikaan ketään vihkimään tai löytäisi heille avoinna olevaa tilaa. Vaikka tilanne on tänään, kolmisen vuotta vihkipäivän jälkeen, jo paljon parempi sekä vihkijöiden että tilojen suhteen, ei se siltikään ole helppo.

Osa samansukupuolisista pareista haluaa kirkollisen vihkimisen tai avioliiton siunaamiseen. Vaikka teknisesti prosessi kirkollisen vihkimisen toteutumiseksi on samankaltainen eri- ja samansukupuolisilla pareilla, on se samansukupuolisten kohdalla merkittävissä kohdin erilainen. Kyse ei ole siitä, että itse prosessin askelmerkit olisivat erilaiset vaan siitä, että samansukupuoliset parit eivät voi olla varmoja siitä, että vihkiminen onnistuu omassa kotiseurakunnassa tai, että he edes löytävät sopivan papin saatikka tilat omaan vihkimiseensä.