“Kunpa kaikki kohdattaisiin samanlaisella lämmöllä”
Kuva: Sonja Siikanen
Susanna ja Tetti menivät naimisiin 10.8.2019 eli vain noin kaksi vuotta tasa-arvoisen avioliittolain voimaan tulemisen jälkeen. Heidät vihittiin Hirvensalon Taidekappelissa. Ennen kuin he astelivat papin eteen sanomaan toisilleen tahdon, ehtivät he tuntea pelkoa siitä, etteivät saisikaan ketään vihkimään tai löytäisi heille avoinna olevaa tilaa. Vaikka tilanne on tänään, kolmisen vuotta vihkipäivän jälkeen, jo paljon parempi sekä vihkijöiden että tilojen suhteen, ei se siltikään ole helppo.
Haastattelin Susannaa ja Tettiä tiistai-iltapäivällä. Me tunnemme entuudestaan sillä minulla ja Sonjalla on ollut ilo ja kunnia valokuvata heidän häänsä. Tiesin jo osan asioista etukäteen ennen haastattelun alkamista, mutta kuulin myös paljon uusia seikkoja liittyen heidän kirkolliseen vihkimiseensä. Alussa ei ollut lainkaan selvää, että kirkollinen vihkiminen on heidän valintansa. Susannalle oli kuitenkin tärkeää, sekä perhetaustansa että ajatustensa takia, että heidän avioliittonsa solmisi juuri pappi. Tärkeää oli myös, että vihkiminen tapahtuisi kirkossa. Susanna kuvasi tilannetta näin:
– Tärkeää oli, että se on juuri pappi, joka vihkii meidät. Se tuntui jotenkin oikeammalta.
Susanna ja Tetti olisivat halunneet tulla vihityiksi Turun Mikaelinkirkossa, mutta se ei ollut mahdollista. Tuolloin, vuonna 2019, Hirvensalon taidekappeli oli ainoa heille mahdollinen tila. Ei ollut samantekevää tulisiko pappi vihkimään juhlapaikalle vai tapahtuisiko vihkiminen kirkossa, sillä kirkkotilassa tapahtuva vihkiminen oli se, joka haluttiin. Taidekappeli on yksityisomistuksessa ja sen takia se oli avoinna myös samansukupuolisten kirkolliselle vihkimiselle. Nykyään tilanne on parempi ja esimerkiksi Turun Tuomiokirkko on avoinna myös sateenkaariparien vihkimiselle.
Papin löytyminen ei ollut helppoa. Susanna soitteli useisiin eri Turun alueen seurakuntiin toivoen löytävänsä vihkipapin. Vaikka hänet kohdattiin ystävällisesti, oli vastaus järjestäen ei. He olivat yhteydessä myös tuttuihin, turvalliseksi tietämiinsä, pappeihin ja kyselivät sukulaisilta. Lopulta Susannan veljeltä tuli vinkki papista, joka voisi auttaa. Tämä kyseinen pappi yhdisti hääparin vihkipappiin, joka oli valmis vihkimään heidät ja matkustamaan Turkuun tätä varten. Kun puhuimme tästä ajasta hääsuunnittelua, sen kaiken onnen ja riemun keskellä kulki tumma huolen ja surun raita. Pelko siitä, että he eivät saa ketään vihkimään itseään oli todellinen. Tämä on asia, jota kirkollisen vihkimisen haluavat heteroparit eivät joudu kohtaamaan.
- Se oli raskasta. Muiden pitäisi olla onnellisia meidän puolesta ja sitten ei ollakkaan. Jatkuvat kiellot eivät tuntuneet kivalta. Sitä oli lamaantunut, epätoivoinen ja tunsi suuttumusta siitä, miten seurakunnat voivat olla niin vanhanaikaisia, toteaa Susanna.
Papin löydyttyä prosessi eteni, kuten erisukupuolisillakin pareilla. Pappi tuli Turkuun toimituskeskusteluun ja istui kahvikupin ääressä Susannan ja Tetin kotona.
- Hän oli tosi lämmin ja ihana. Toivon, että kaikki kohdattaisiin samalla lämmöllä, sanoo Tetti.
Koska samansukupuolisten kirkollinen vihkiminen on edelleen kahnausta herättävä asia, ei se tekona ole vapaa poliittisuudesta. Tetti muotoili asian mielestäni hyvin:
- Ehdottomasti se oli mulle ehkä enemmän poliittinen teko, silleen “Kattokaapa nytten!”
Tämä poliittinen ulottuvuus, vaikkakin tärkeä, tekee osaltaan samansukupuolisten ja erisukupuolisten parien kirkollisesta vihkimisestä epätasa-arvoista. Itse päivä on hääparille äärimmäisen tärkeä. Siihen liittyy niin paljon tunteita ja odotuksia, ettei sitä pitäisi varjostaa vihkijän ja vihkipaikan löytämiseen liittyvät vaikeudet tai se, että hääpari joutuu asettumaan sellaiseen positioon, jossa heidän yksityisestä riemustaan tulee julkinen kannanotto. Hääpäivään liittyvät tunteet ja muistot ovat kuitenkin sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta vapaat.
- Se oli mun elämän jännittävin päivä. Mua jännitti ihan hirveästi. Olin tosi avoinna koko päivän, kuvaa Tetti vihkimistä edeltäneitä tunnelmia. Susanna jatkaa:
- Täydellinen päivä se oli. Mun elämäni paras päivä.
Susannan ja Tetin toive kirkolle on, että kenenkään ei tarvitsisi enää miettiä tuleeko joku vihkimään ja löytyykö vihkitilaa. Tasa-arvoisuutta olisi se, että jokainen vihkipari kohdattaisiin yhdenvertaisesti ja samalla lämmöllä.
“Vinkkinä tuleville pareille halutaan sanoa, että valokuvauksesta ei kannata säästää, sillä kuviin palataan uudestaan. Ne ovat konkreettisia muistoja elämämme kauneimmasta päivästä.”