Häistä on vielä paljon kirjoittamatta, mutta nyt en malta olla tekemättä yhtä häämatkapostausta tähän väliin, koska Anni Porrasmäen ottamat häämatkapotretit tulivat meille eilen. Tiesimme aivan häämatkan suunnittelun alussa, että tulemme viettämään useamman päivän Berliinissä. Tunsimme Annin ennestään ja olimme kertaalleen olleet jo menossa hänen kuvattavakseen, mutta matka peruuntui. Se harmitti silloin aikoinaan todella paljon, mutta onneksi Berliini ja Anni olivat valmiita meille lokakuussa.

Hääjuhlaan liittyy monia jännityksiä ja stressinaiheita. Niistä monelle isoin tuntuu olevan hääpuku. Olen aikaisemmin kirjoittanut hääpuvuista ja meidän ideoistamme. Meidän hääpukumatkamme on ollut hieman erilainen kuin valtaosalla ihmisistä. Heili Bridalin frans ja Ipu ovat rakkaita ystäviämme. He osallistuivat häihimme ensisijaisesti vieraina – toki he myös huolehtivat puvuista ja tekivät viime hetken muutoksia.

Emme pystyneet etukäteen suunnittelemaan saatikka valmistelemaan hääjuhlaamme (katteita, koristeita, pöytäjärjestyksiä – tiedättehän kaikkea sitä). Olimme tehneet kuvien ja videoiden perusteella joitain suunnitelmia, mutta se ei ole sama asia, kuin olla paikan päällä ja nähdä kaikki itse. Emme tietäneet millaisia astioita linnalla on (tiesimme määrät) tai mitä käytettävissä olevia koristeita sieltä löytyisi. Kävimme kaappeja ja varastoja läpi koko viikon ajan ja hiljalleen häidemme estetiikka muotoutui. Häätiimistämme jokainen osallistui suunnitteluun ja päätösten tekemiseen ja me ilolla otimme kaikki upeat ideat vastaan. En ole koskaan kokenut vastaavaa yhteishenkeä ja juhlajärjestelyiloa.

Kohta mennään. Voin ihan rehellisesti todeta, että emme juurikaan ole jännittäneet häitä tämän puolentoista vuoden suunnittelurupeaman aikana, mutta nyt viimeisen parin viikon aikana on jännitys astunut osaksi arkea todella vahvasti. Se tulee ja menee vähän niin kuin aallot – välillä on rauhallista ja hetken päästä se pyyhkii kaiken rauhan mennessään. Älkää ymmärtäkö väärin. Tämä jännitys ei ole negatiivista tai ahdistavaa vaan ennemmin sellaista positiivista kihinää, jossa on ripaus kauhua mukana. Tämä postaus sisältää vinkkilistan hääjuhliaan ulkomaille suunnitteleville.

Me haluamme, että juhlissamme olisi turvallisempi, inklusiivisempi ja sensitiivisempi tunnelma. Samaan aikaan kannattaa muistaa, että turvallisuus on aina subjektiivinen kokemus ja mitkään ohjeet tai periaatteet eivät takaa turvallisuutta jokaiselle ihmiselle. Ne kuitenkin, näin kaikille etukäteen kerrottuna, mahdollistavat sen, että jokainen juhliin osallistuva tietää millaisilla säännöillä häissämme pelataan. Kyse on siis pyrkimykseen turvallisuudesta, ei sen absoluuttisesta takaamisesta.

Miksi pariterapiaan kannattaa mennä ennen kuin kaikki on solmussa? Miten me päätimme lähteä pariterapiaan ja millainen ensimmäinen käynti oli.

Moni meidän someja seuraava saattoi huomata perjantaina 7. lokakuuta, että menimme naimisiin. Tämä juridinen vihkipäivä tapahtui siis tasan vuotta ennen meidän varsinaisia hääjuhlia. Tiedän monia pareja, jotka päätyvät tähän samaan ratkaisuun eli vihkitilaisuuden ja juhlien erottamiseen. Hyvin usein taustalla on kirkkoon kuulumattomuus tai se, ettei vihkijää ole mahdollista saada varsinaisena juhlapäivänä juhlapaikalle. Tällainen arkena virastoaikaan tapahtuva siviilivihkiminen on myös ilmaista.