Sukupuoliroolien murtaminen

Häät, vihkiminen ja kaikenlainen häihin liittyvä oheistoiminta on sukupuolittunutta. Liikkumatila on hyvin ahdas ihan cisheteropareillekin, samansukupuolisista tai queer-pareista puhumattakaan. Olen seurannut aktiivisesti sivusta Sonjan asiakkaiden häitä. Aktiivisesti siksi, että teemme töitämme samassa tilassa ja käymme paljon keskusteluja liittyen toistemme kuvauskeikkoihin suunnitellessamme niitä. Huomioni mukaan todella monet cisheteroparitkin pyrkivät aktiivisesti murtamaan ummehtuneiksi miellettyjä perinteitä. Häistä halutaan “oman näköiset” – sanapari, jota kuulee käytettävän paljon. Samansukupuolisilla ja queer-pareilla tilanne on kuitenkin vähän erilainen. Monet häihin liittyvät asiat – nimitykset, leikit, istumajärjestys, traditiot – ovat lähtökohtaisesti sukupuolitettuja ja monasti vielä tarkasti roolitettuja nais–mies-jaolle. Samansukupuolisten ja queer-parien on pakko soveltaa ja muokata haluamiaan elementtejä, jotta ne sopisivat heille.

Kuva: Sonja Siikanen

Äärimmäisen monet asiat yhteiskunnassamme ovat sukupuolitettuja ja usein todella tarpeettomasti. Sukupuolella on ehdottomasti merkitystä, mutta ei ehkä sellaisella tavalla, mitä usein ajatellaan. On tarpeetonta sukupuolittaa esimerkiksi värejä, käyttötavaroita, töitä tai tunneilmaisua, muutamia mainitakseni.

Sosiaalista vuorovaikutusta tuntuvat myös säätelevän tiukassa olevat sukupuoliroolit. Se mitä sallitaan binäärisessä sukupuolijärjestelmässä toiselle sukupuolelle onkin yllättäen sopimatonta ja väärin toiselle sukupuolelle. Tällaiset sosiaaliset rakenteet ovat ahtaita ja pakottavat ihmiset toimimaan pahimmassa tapauksessa oman hyvinvointinsa vastaisesti.

Yhteiskuntien individualisaatiosta eli yksilökeskeistymisestä on puhuttu jo vuosikymmeniä. Joskus tähän puheeseen liitetään voimakas kaipaus täysin imaginääriseen menneeseen aikaan, jolloin kaikki oli taianomaisen selkeää ja järjestyksessä. Oli tarkkarajaiset, sukupuolittuneet roolit. Oli turvallisuutta. Oli asiat paremmin. Tämä nostalginen ajattelu ei perustu kuitenkaan tosiasioille, vaan on valikoivaa menneisyyden lukemista. Yhtenäiskulttuuri näyttäytyy yhtenäisenä postuumisti ja monet sellaiset ilmiöt, joita pidämme “nykyisyyden tuotteina” ovat olleet olemassa jo aikoja.

Individuaalisaatiota voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Jos yhä enenevissä määrin yksilöillä on valtaa ja tilaa määritellä omaa elämäänsä ja siihen liittyviä asioita, sitä moninaisemmaksi myös yhteisöt muuttuvat. Tämä ei poista tokikaan niiden muiden, myös negatiivisten, individualisaatioon liitettyjen ilmiöiden olemassaoloa. Yksilöllistyminen näkyy myös hääalalla. Toki edelleen ala pitää tiukasti kiinni traditioista, mutta niiden murtumista ja aktiivista murtamista on myös havaittavissa. Vahvimpia traditionaalisuuden linnakkeita on kuitenkin sukupuoliin liitetty roolitus ja oletukset. Pyrkimys vapauttaa tai avata näitä ahtaita kategorioita saa aikaan usein vastareaktion; eikö enää saa olla nainen tai mies?

Seuraavan virkkeen kohdalle tulee pysähtyä. Saat olla juuri sitä sukupuolta, jota olet juuri sellaisella tavalla, joka on sinulle itsellesi hyvä. Okei, nyt kun tämä on saatu pois alta, niin on aika sisäistää seuraava virke. Et kuitenkaan saa pakottaa muita ihmisiä sellaisella tavalla, joka on itsellesi hyvä, olemaan tiettyä sukupuolta, ja jonka päätät tai oletat heille kysymättä heiltä itseltään. Se miten kukin ymmärtää naiseuden/mieheyden/muunsukupuolisuuden/sukupuolettomuuden on aina jollain asteella subjektiivista. Jos perinteisesti ymmärretyt morsiamen ja sulhasen roolit tuntuvat sinusta hyvältä, niin go for it. Kannattaa kuitenkin, sekä häissä että yleisesti elämässä, tarkastella näitä rooleja kriittisesti. Iloinen uutinen on se, että vaikka jokin asia esitetään fiksattuna, niin voit silti valita siitä vain ne asiat, jotka sopivat sinulle itsellesi.

Siinä missä naiset ja miehet voivat valita toteuttavatko annettuja rooleja, ovat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt hieman erilaisessa asemassa. Jos oma sukupuoli ei vastaa binäärisen jaon määrittelemää roolia, on nämä roolitukset pakko murtaa. Samansukupuolisilla cispareilla kynnyskysymykseksi muodostuu usein se vanha ja äärimmäisen huono läppä, jossa arvuutellaan pariskunnan osapuolten feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta kyselemällä kummalla on “housut jalassa” parisuhteessa. Tämän läpän voi omia “leikkimällä” roolinmukaisilla odotuksilla ja poikkeamalla niistä. Muunsukupuolisilla ja sukupuolettomilla ihmisillä tämäkään leikki ei ole helppoa. Ahtaat roolitukset altistavat väärinsukupuolitukselle, joka puolestaan lisää vähemmistöstressiä ja tekee tilanteesta kestämättömän. Roolien uudelleen kirjoittaminen ja murtaminen on raskasta. Se edellyttää myös hääväeltä kykyä lukea näitä murrettuja ja uudelleen kirjoitettuja rooleja oikeassa kontekstissa.

Ratkaisuksi jää usein tehdä niistä häistä “oman näköiset” ja se tarkoittaa erilaisten parien kohdalla eri asioita. Vihkimisen sanamuodot voidaan sovittaa hääparille sopiviksi, hääjuhla voidaan riisua sukupuolittavista leikeistä ja pakotettuja roolituksia voidaan kritisoida niitä kohdatessa. Kirjoitan näistä aiheista tulevaisuudessa pidemmin, mutta tähän loppuun haluaisin teroittaa muutamaa asiaa hääalalla työskenteleville palveluntarjoajille. Ennen kuin olette varmoja, että hääpari on sekä cis että hetero, älkää puhuko heistä sellaisena. Jos sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät asiat ovat vieraita, niin hankkikaa vaikka juuri teille suunniteltu koulutus. Työssä käytettävää kieltä ja käsitteitä – varsinkin sellaisia, joita on vuosikymmeniä käyttänyt – on vaikea muuttaa, mutta se ei ole mahdotonta. Jokainen hääpari ansaitsee tulla kohdatuiksi omina itseinään, ei ahtaiden sukupuoliroolien määrittämällä tavalla.