Kihla- ja vihkisormukset – meidän tapa
Kosin Sonjaa 4.4.2022 ja hän kosi minua takaisin 28.5.2022. (Kosinnasta ja takaisinkosinnasta voit lukea täältä.) Puhuessamme kosinnasta mietimme myös erilaisia vaihtoehtoja: ei sormuksia lainkaan, sormukset tai jokin muu esine, jota kantaa mukanaan. Sormus tuntui kuitenkin lopulta luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Se on pieni, kulkee mukana ja se ei häiritse päivittäistä toimintaa. Sormuksiin liittyy myös vahva symboliarvo, joka suoraan sanottuna tuntui ihan kivalta. En nyt tarkoita sitä, että sormus on merkki siitä, että ihminen ei ole ”vapailla markkinoilla” vaan ennemmin sitä, miten sormus kehänä kuvaa jatkuvuutta.
Toiselle korun ostaminen on aina vaikeaa, vaikka tuntisi toisen hyvin. Suunnitellessani kosintaa kävin läpi erilaisia sormustyyppejä ja esittelin niitä Sonjalle. Näiden alustavien keskustelujen myötä alkoi hiljalleen muodostua kuva siitä millaisen sormuksen Sonja haluaisi. Olemme molemmat aika pragmaattisia, joten sormuksen ominaisuuksista muodostui kätevä lista:
- Ei hirveän iso
- Ei kiveä, ei ainakaan sellaista, joka nousee huomattavasti koholle
- Ei kovin koristeellinen
- Kestävä
- Materiaali ei saa olla ”häiritsevä”
- Pitää sopia tyyliin
Nämä kriteerit perustuivat suurimmalta osalta siihen, että sormusta pitää olla mahdollista käyttää töissä eli se ei saa haitata kameran kanssa työskentelyä eikä vaurioitua helposti. Sen lisäksi sormuksen pitää tuntua hyvältä (aistiyliherkkyys määrittelee paljon) ja näyttää omalta. Työskentelyyn liittyvät syyt oli helppo ottaa huomioon, mutta tyyliin ja tuntoaistiin liittyvät syyt olivat vaikeampia.
Kuva: Tinksu Wessman
Kävin useissa liikkeissä ikkunashoppailemassa ja katsomassa sormuksia. Valehtelisin, jos sanoisin, että vaihtoehtoja oli runsaasti. Kihla- ja vihkisormusmarkkinat ovat äärimmäisen perinteiset ja sellaisia sormuksia, joita etsin ei juurikaan löytynyt. Suljin heti kättelyssä kaikki valkokultaiset ja kultaiset sormukset pois. Sekä valkokulta että kulta naarmuuntuvat helposti ja huollattamisesta on aina vaivaa. Hopea on myös suhteellisen pehmeää ja vaikka se ei jatkuvassa käytössä tummukaan samalla tavalla kuin korulaatikon pohjalla, on se silti riski. Hiilikuitu ja titaani olivat vaihtoehtoja, mutta yllättäen sellaisia sormuksia löytyi lähinnä ”miesten” sormusvalikoimasta. Ne olivat liian järeitä eivätkä miellyttäneet esteettisesti mitenkään.
Kun etsinnät kivijalkaliikkeissä eivät tuottaneet tulosta, piti sukeltaa nettiin. En pidä nettishoppailusta, koska haluan usein koskea ja kokeilla ostamaani tuotetta ja tehdä ostopäätöksen vasta sen jälkeen. En myöskään periaatteesta suostu palauttamaan hutiostoksia sillä ne menevät usein (varsinkin vaatefrimoilla) suoraan roskiin ja se on hirveää tuhlausta. Siksipä en juurikaan osta netistä mitään. Olin nyt kuitenkin pakon edessä. Voin tunnustaa, että käytin tunteja ja taas tunteja etsiessäni sopivaa sormusta.
Löysin viimein Berch Jewelryn, jonka sormukset täyttivät annetut kriteerit. Tokikin jälleen kerran jouduin tekemään valinnan ”miesten sormuksista”. Tämä pakonomainen sukupuolittaminen tuntuu todella turhalta. Sukupuolesta välittämättä ihmisillä on erilaisia esteettisiä mieltymyksiä, joten miksi jaotella sormukset binäärisen sukupuolinormin mukaan. Muitakin – huomattavasti informatiivisempia – tapoja jaotteluun on olemassa. Valitsin pintakuvioidun hiilikuitusormuksen, jonka sisäpuoli on visakoivua. Sormus on myös äärettömän kevyt ja ei tunnu kylmältä ihoa vasten edes pakkasessa. Yritys toimii Espanjassa ja vaikka olin ajoissa tilaukseni kanssa, sain silti hieman jännittää, ehtiikö sormus tulla Suomeen ennen matkaamme Saamenmaalle. Ehti se.
Kosinnan jälkeen olimme pienoisessa umpikujassa. Sonjalla oli sormus ja minulla ei. Emme halunneet tilannetta, jossa vain toinen meistä kantaa kihlasormusta vanhojen perinteiden mukaan. Matkamme viimeisenä päivänä Rovaniemellä etsimme kultasepänliikkeen ja ostimme myös minulle sormuksen – miesten mallistosta tietenkin. Kyseinen sormus on mustaa titaania ja ulkonäöltään hyvin yksinkertainen. Oman sormukseni suhteen kriteerit olivat samat kuin Sonjalla. Hän pujotti sormuksen sormeeni valokuvanäyttelyssä rovaniemeläisessä ostoskeskuksessa.
Omasta puolestani oletin, että tämä oli tässä, mutta Sonja oli suunnitellut takaisinkosintaa, joka tuli minulle täytenä yllätyksenä. Sonja kaikessa oveluudessaan kyseli minulta vihkisormuksesta: millaisen haluaisin, mikä sopisi jo olemassa olevan sormuksen kanssa yhteen etc. Toivon profiililtaan täysin pyöreää hopeasormusta, joka on mahdollisimman ohut. Kuten yleensäkin toiveeni osoittautui haastavaksi täyttää. Sonja kävi eri koruliikkeissä, mutta turhaan. Valitettavasti monissa paikoissa vastaanotto hopeasormusta kihla-/vihkisormukseksi kyseltäessä oli ikävä. Halpa metalli ei nähtävästi ole tapahtuman luonteeseen sopiva. Itse en ymmärrä tätä lainkaan.
Pitkien etsintöjen jälkeen, Sonja löysi Malmin korupajan valikoimasta Thomas Sabon sormuksen, joka täytti toiveeni.
Kuva: Tinksu Wessman
Ohut, profiililtaan täysin pyöreä hopeasormus, joka istui kauniisti raskaamman titaanisormuksen viereen. Voin myös tunnustaa, että olen käyttänyt tätä ”vihkisormusta” kosinnasta lähtien, vaikka naimisissa emme vielä olekaan. Säännöt ovat turhia. Käytän sormusta, koska sain sen ikimuistoisessa tilanteessa.
Sonjalla ei ole vielä vihkisormusta. Asialla alkaa olla hieman kiire, koska virallinen vihkiminen tapahtuu jo tämän vuoden puolella maistraatissa. Aloitimme kesäloman tänään ja yksi tavoitteistani on löytää hänelle sopiva vihkisormus näiden viikkojen aikana. Olemme kevyesti sormusanarkisteja. Sonjan kihlasormus on profiililtaan paksu ja se voi hieman häiritä työntekoa. Tämän takia vihkisormus voisi olla kevyempi tai hieman ohuempi. Hän voisi siten käyttää töissä jompaakumpaa, molempia tai olla sormuksetta. Kotona olemme useimmiten ilman sormuksia, niitä ei myöskään oteta salille mukaan. Muutoin käytämme niitä säännöllisesti. Tavatonta ei myöskään olisi se, että ostaisimme useita erilaisia sormuksia toisillemme, joita voisimme käyttää asujen ja tilanteiden mukaan.
Hääalan traditiot ja perinteisiin takertuminen näkyy myös sormuskaupoilla. Mallistot ovat “miehille” ja “naisille” siten, että miesten sormukset ovat yksinkertaisempia ja järeämpiä, kun taas naisten sormukset ovat koristeellisempia ja sirompia. Jokaisessa liikkeessä, jossa kävin, minun myös oletettiin etsivän sormusta miehelle. Tavallaan mitätön seikka, jonka ohitin useimmiten, mutta toistuessaan aina uudestaan, kertoi se siitä, että samansukupuoliset ja queer-parit ovat edelleen häivytettynä. Sormuksemme olivat myös ”halpoja” erityisesti suhteessa siihen, mitä kihla- ja vihkisormuksista tavataan maksaa. Tämä on myös seikka, jota paheksuttiin avoimemmin ja peitellymmin eri tilanteissa. Käytetyt rahat eivät kuitenkaan määrittele kihlauksen arvoa sillä meille kihlaus on toisillemme annettu suostumus, ei se metallinen kehä nimettömän ympärillä.