Häävalokuvaus ja kuvattavana oleminen

Voisi kuvitella, että osaamme todella hyvin olla kameran edessä, teemmehän valokuvausta työksemme. Voin paljastaa salaisuuden: valokuvaajat ovat kuvattavina aivan yhtä jännittyneitä ja epävarmoja kuin ne kuvausasiakkaat, jotka eivät koskaan ole kuvanneet kameralla. Minun ja Sonjan kuvaamisfilosofian keskiössä ovat inklusiivisuus, sensitiivisyys ja kuvattavan tukeminen läpi kuvaustilanteen. Osaamme tämän puolen valokuvauksesta hyvin, mutta mitä tapahtuu silloin, kun laskemme kamerat käsistämme ja astumme toisen valokuvaajan linssin eteen?

Kuva: Laura Karlin

Meillä oli tänä kesänä parin viikon mittainen kesäloma, josta osan vietimme Helsingissä. Häävalokuvaajamme Laura Karlin kutsui meidät kesämökilleen Helsingin edustalla olevalle saarelle. Suunnitelmissa oli viettää mukava kesäpäivä sekä kuvata minua ja Sonjaa saarella. Kyseessä ei ollut siis pelkkä kuvaushetki vaan rentoa hengailua ja vähän kuvaamista aina välillä. Oli erinomainen idea tutustua toisiimme paremmin myös kuvauskontekstissa ennen varsinaisia hääkuvauksia.

On aina helpompaa olla kameran edessä rakkaan kanssa. Pariskuntakuvaukset antavat mahdollisuuden keskittyä siihen toiseen jolloin kameran jännittäminen jää vähemmälle. Pariskunta- (tai moniskunta)kuvauksissa on tarkoituksena tallentaa kuvattavien välinen yhteys, tunteet ja rakkaus. Tämä helpottaa jännitystä paljon. Kuvauksissa Lauran kanssa saimme keskittyä toisiimme – katsoa silmiin, pussailla, pelleillä keskenämme ja jäätyä rauhassa. Kertaakaan ei tullut sellainen olo, ettemme olisi osanneet olla kuvattavina.

Olen puhunut paljon siitä, miten kamera on vallankäytön väline. Kuvaajalla on valta valita sommittelu, hallita valotilannetta ja esittää kuvattavansa itse määrittelemillään tavoilla. Turvalliset kuvaajat pyrkivät purkamaan tätä valta-asetelmaa osallistamalla kuvattavat prosessiin. Kuvaaja–kuvattava -dikotomian voi purkaa esimerkiksi korostamalla kuvattavien omaa toimijuutta ja kysymällä kuvattavien toiveita aktiivisesti läpi kuvausten. Näin Laura teki meidän kanssamme.

Olimme useaan kertaan eri yhteyksissä puhuneet Lauran kanssa esimerkiksi mallinohjauksesta pariskunta-, moniskunta- ja hääkuvauksissa. Perinteisesti cisheteronormatiivinen mallinohjaus korostaa maskuliiniseksi mielletyn osapuolen aktiivisuutta ja feminiiniseksi mielletyn osapuolen passiivisuutta. Yksinkertaistaen mies (sic) tekee kuvissa erilaisia asioita naisen (sic) ollessa tuon tekemisen kohteena. Queer-pareilla (ja myös monilla heteropareilla) osapuolten välinen dynamiikka ei kuitenkaan asetu tähän perinteiseen malliin ja siten tällaiselle mallinohjaukselle ei ole perusteita. Tiesimme Lauran olevan kanssamme samaa mieltä. Me tulimme nähdyksi juuri sellaisina kuin olemme. Se on arvokkain lahja, jonka kuvaaja voi kuvattavilleen antaa.

Kuvat: Laura Karlin

On äärimmäisen etuoikeutettua sanoa, että kannattaa kuvauttaa itseään mahdollisimman paljon myös ennen niitä virallisia hääkuvia. Kuvaukset maksavat paljon ja hyvin harvalla on varaa tällaiseen luksukseen. Kameran edessä olemista on mahdollista myös opetella muilla tavoin. En voi turvallisin mielin suositella kaikkia TDFC-kuvaajia, mutta näistäkin ryhmistä on mahdollista löytää sensitiivisiä kuvaajia. Kannattaa myös seurata aktiivisesti suosikkikuvaajien tilejä. Monet kuvaajista (myös minä ja Sonja) järjestävät mallihakuja monipuolistaakseen portfoliotaan tai osana laajempia projekteja. Tällaiset ilmaiset kuvaukset ovat hyvä paikka totutella kameraan. Lämpimästi suosittelen myös itsensä kuvaamista vaikka puhelimen kameralla ja ajastimella. Kokeilkaa. Leikkikää.

Saimme kuvat alle viikossa kuvausten jälkeen. Ne olivat upeita. Tämä ei tarkoita sitä, että juuri me näytimme upealta jokaisessa kuvassa, vaan sitä, että Laura oli nähnyt meidät ja meidän välisemme rakkauden. Palaan kuviin aina uudestaan ja huomaan miten suosikkini muuttuvat kerta kerralta. Aika, tunnetilat ja oman kehosuhteen tila vaikuttaa voimakkaasti siihen miten itsensä kuvissa näkee. Siksi kuvia on syytä katsoa useaan kertaan, eri aikoina ja erilaisissa konteksteissa. Mitä enemmän katsoo itseään toisen silmin, sitä varmemmin oppii myös vaimentamaan sen sisäisen negatiivisen äänen, joka löytää vain vikoja itsestä. Kuvat voivat olla erinomainen työkalu kehorauhan saavuttamiseen.

Me olimme Lauran kuvissa kauniita, koska rakkautemme näkyy niissä. Kauneus ei ole kiinni ulkoisista seikoista: täydellisesta kampauksesta, virheettömästä meikistä, upeista vaatteista tai raskaalla kädellä tehdystä kuvankäsittelystä. Minun arpeni saavat näkyä kuvissa sillä ne ovat osa minua. Airbrush pyyhkii pois sen, kuka minä olen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että minun olisi helppoa katsoa kaikkia kuvia juuri nyt, mutta se tarkoittaa sitä, että minun on mahdollista nähdä itseni lempeämmin tulevaisuudessa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä on ymmärrettävistä syistä vaikeaa asettua cisheteronormatiivisen kuvaston määrittelemään malliin – eikä näin pidä edes yrittää tehdä. Meille, esimerkiksi, on äärimmäisen tärkeää, ettei meitä yritetä asettaa mihinkään omituiselle maskuliininen–feminiininen -binäärijanalle. Joudumme aivan liikaa kohtaamaan arjessamme sitä, että meidät luetaan “suhteen mieheksi tai naiseksi” ja siten kohdellaan eri tavalla tilanteissa. Tämä on raivostuttavan lisäksi äärimmäisen loukkaavaa, sillä se jakaa aktiivisen toimijuuden minun ja Sonjan välillä epäsuhtaisesti. Tämä jako ei vastaa suhteemme todellisuutta. Kuvauksissa Lauran kanssa tällaista mallia ei ollut. Me saimme olla vaihtelevan aktiivisia ja passiivisia oman halumme mukaan.

Edellä mainittujen syiden takia kannattaa oman häävalokuvaajan valintaan kiinnittää erityistä huomiota. Kuvauskokemuksen pitää olla nostattava ja omaa toimijuuttanne korostava – ei sellainen, jonka jälkeen teille jää epävarma ja ikävä olo. On yhtä tärkeää kiinnittää huomiota kuvaajan arvoihin ja viestintään kuin siihen millaisia kuvia hän ottaa. Huonot kuvaajakokemukset nimittäin saattavat murentaa itsetunnon ja vaikuttaa vuosia eteenpäin omaan kehonkuvaan. Hyvät kokemukset kannattelevat puolestaan vaikeiden hetkien läpi. Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään.

Kuvat: Laura Karlin