Keitä “pitää” kutsua häihin?
On äärimmäisen helppoa sanoa, että kutsukaa häihinne juuri ne ihmiset, joiden haluatte olevan siellä. Ennen omaa hääsuunnitteluamme puhuimme Sonjan kanssa tästä useampaan otteeseen täysin teoreettisella tasolla. Teoriamaailmassa asiat ovat helppoja ja yksinkertaisia. Rajoja on yksinkertaista vetää ja asiat ovat kovin mustavalkoisia. Useissa hääryhmissä kuitenkin käydään aina uudestaan samoja keskusteluja siitä, miten häiden vieraslista osoittautuu ehkä vaikeimmaksi asiaksi päättää. Monet pareista yllättyvät siitä, että vieraslistasta päätettäessä lähipiiristä tulee yhtäkkiä valtavasti mielipiteitä vieraslistan sisällöstä. Ehdottomasti pitää kutsua vanhempien kaikki sisarukset. Jos kutsut yhden serkuista, pitää kutsua kaikki muutkin. Sitä ei ainakaan kutsuta, koska syyt. Moni pari tuntee todellista ahdistusta vieraslistan äärellä. Omat häät eivät enää olekaan omat.
Samansukupuolisilla ja queer-pareilla tilanne on ehkä vielä astetta ahdistavampi. Vaikka osalla meistä on lämmin suhde vanhempiimme ja sukulaisiimme, niin kaikilla ei suinkaan näin ole. Välit joihinkin ihmisiin ovat saattaneet kylmetä tai kokonaan katketa avoimen tai peitellymmän homo- ja/tai transfobian takia. Vaikka parille itselleen olisi selvää, että vihamielistä sukulaista/sukulaisia ei kutsuta häihin, saattaa lähipiiri kuitenkin edellyttää kutsun lähettämistä. Ajatuksena taustalla on usein se, että tämän sukulaisen/sukulaisten odotetaan kieltäytyvän kutsusta. Kutsun lähettämällä kuitenkin “säilytetään kasvot” eli tavallaan peitetään vihamielisyys “hyvien käytöstapojen” viitalla siten, että tätä vihamielisyyttä ei tarvitse käsitellä koskaan tai että vihamieliset ihmiset eivät koskaan joudu kohtaamaan oman vihansa seurauksia. Tällainen tilanne on toki mahdollinen myös muista syistä – ei vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla.
Kuva: Laura Karlin
Oman pään pitäminen paineisessa tilanteessa on vaikeaa. Olen usein ajatellut häiden olevan monella tapaa latautunut juhla, jossa lähipiirin (ystävien ja sukulaisten) sisäiset jännitteet purkautuvat herkemmin kuin muiden isojen juhlien kohdalla. Syitä tälle on varmasti lukuisia, joista pienin ei suinkaan ole se valtava painolasti, joka muodostuu tradition ja populaarikulttuurin törmätessä.
Perinne nostaa häät yhdeksi ihmiselämän keskeisistä siirtymäriiteistä samalla, kun populaarikulttuuri nostaa häät romanttisen rakkauden eräänlaiseksi huippuhetkeksi. Häät ovat merkittävä juhla, mutta eivät siis pelkästään niillä tavoilla, jotka ovat naimisiin menevälle parille tärkeitä.
Häissä ei ole kyse ainoastaan hääparin välisestä suhteesta vaan niistä kaikista erilaisista ihmisten välisistä suhteista, jotka muodostavat hääparin ympärille eräänlaisen verkon. Kutsumalla yhden ja jättämällä toisen kutsumatta hääpari ei vaikuta vain omaan suhteeseensa näihin ihmisiin vaan myös muiden heidät tuntevien ihmisten suhteisiin näihin ihmisiin. Tehdään ajatusleikki. Suvussa on setä X, joka on tunnetusti hyvin monella tapaa fobinen ja myös viinaanmenevä. Setä X sattuu olemaan hääparin toisen osapuolen toisen vanhemman veli. Hääpari päättää kutsua tämän vanhemman muut sisarukset, mutta ei setä X:ää. Heillä on hyvät perusteet teolleen, mutta yhtäkkiä vanhempi alkaa painostamaan lastaan ja tämän kumppania kutsumaan myös setä X:n, koska “niin on ollut tapana” ja “se on hyvää käytöstä”. Vaikka tämä vanhempi haluaa lapselleen ja tämän kumppanille pelkkää hyvää, on hänellä tässä tilanteessa keskiössä ehkä ennemmin oma suhteensa veljeensä. Hän ei halua riitaa.
Tällainen käytös on hyvin inhimillistä ja äärimmäisen tavallista. Kukaan ei tavallaan toimi väärin (paitsi tietysti vihaa levittävä imaginaarinen setä X), mutta ajattelemattomasti kylläkin. Viime kädessä hääparilla on kaikki valta päättää omien juhliensa kutsuvieraslistasta ja muiden pitää vain niellä mielipiteensä. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä helppoa toteuttaa. Olisipa minulla viisasten kivi, joka ratkaisisi kertaheitolla vieraslistoihin liittyvän väännön, mutta sellaista ei taida olla. Rajojen vetäminen ja oman pään pitäminen eivät ole koskaan helppoja toimintoja siksi kannattaakin ehkä varautua jo etukäteen miettimällä hyvät perustelut omalle vieraslistalleen.
Onko sitten olemassa sääntöä sille kuka oikeasti pitää kutsua? No ei ole. Ainut kysymys, jonka me itseltämme kysyimme oli: kenen kanssa haluan juhlia tätä päivää? Tämän voi purkaa tarkemmiksi kysymyksiksi:
Ketkä ovat sellaisia ihmisiä, joita ilman en voi ajatella hääjuhlaa?
Ketkä ovat turvallisia ihmisiä?
Kenen ajatteleminen ilahduttaa meitä?
Meillä vieraslistan kokoa rajasi myös se, että juhlamme järjestetään ulkomailla linnassa, jossa on vain rajallisesti tilaa. Teimme listamme hyvin intuitiivisesti. Kutsuimme ihmisiä, jotka ovat meille rakkaita ja tärkeitä. Ihmisiä, joiden kanssa voimme olla omia itsejämme. Sellaisia ihmisiä, jotka iloitsevat meidän ilostamme. Pyrimme myös tietynlaiseen tasapuolisuuteen. Minun puoleltani kutsuttuna on lähiperheeni (lapseni ja äitini), mutta Sonja ei sukulaisiaan kutsunut. Hän halusi paikalle ihmisiä, jotka ovat tunteneet hänet pitkään. Näiden lisäksi kutsuimme omia ja yhteisiä ystäviämme – sellaisia ihmisiä, jotka ovat tärkeitä meille.
Jos tämän kaiken tiivistäisi yhteen virkkeeseen, niin voisin kirjoittaa jotain tällaista: kutsukaa häihinne sellaisia ihmisiä, joiden kanssa haluatte viettää aikaa ja pyrkikää unohtamaan kaikenlaiset epämääräiset säännöt siitä, keitä pitää kutsua. Varautukaa siihen, että joudutte hieman vääntämään aiheesta, mutta pitäkää päänne. Vieraslista on vain yksi hoidettava asia monien muiden joukossa. Häät provosoivat monissa esiin uskomattoman määrän mielipiteitä aivan kaikesta niihin liittyvästä. Mielipiteet vieraslistasta voi lisätä näiden muiden mielipiteiden kanssa samalle viivalle ja olla antamatta niille turhan paljon arvoa.