Miten kohdata queer-hääpari

Olen useaan otteeseen kirjoittanut, että koko hääskene on cisheteronormatiivinen. Oletus siitä, että vihkipari on cis (kokee syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen) ja hetero (vihkipari on eri sukupuolta, yleisimmin nainen ja mies) määrittelee todella vahvasti kaikkea häihin ja hääjuhlaan liittyvää vuorovaikutusta, palveluntarjontaa ja kielenkäyttöä.

Kaksi ihmistä seisoo lähellä toisiaan siten, että heidän otsansa miltei koskettavat. Molemmilla on päällään kauluspaidat ja puvuntakit. Kuva on otettu suoraan alhaalta päin. Molemmat hymyilevät ja katsovat toisiaan silmiin.

Kuva: Sonja Siikanen

Tämä muodostuu ongelmaksi silloin, kun hääpari ei asetu cisheteronormatiiviseen kehykseen. Miten tällainen pari tulisi kohdata kunnioittavasti?

Ihan ensimmäiseksi pitää puhua mikroagressioista. Mikroagressiot perustuvat vahvoille kulttuurisille oletuksille, joista cisheteronormatiivisuus on yksi. Mikroagressioita hääskenessä voivat olla esimerkiksi hääpukuliikkeeseen saapuvalta henkilöltä sulhasesta kysyminen (Millainen on sulhasen puku?) tai liikkeeseen saapuvan naisparin puhutteleminen ystävinä (jollet varmasti tiedä heidän olevan ystäviä). Se voi olla sähköpostikeskusteluissa hääparin puhuttelemista morsiamena ja sulhasena ennen kuin tiedät, että kyseessä on varmasti cishetero vihkipari. Se voi olla silmien pyöräytys tai selkeä palveluasenteen muutos, kun käy selväksi, että pariskunta on samansukupuolisia tai queer. Mikroagressiot kertovat todella paljon ihmisten asenteista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja tekevät kohtaamisesta näille vähemmistöille turvatonta.

Mikroagressiot erotetaan suorasta agressiosta, joka on esimerkiksi sitä, että kieltäytyy palvelemasta asiakasta sen takia, että hän kuuluu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Mikroagressiot kuitenkin lisäävät vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressi on tila, jossa jatkuvasti arjessa kohdattavat mikroagressiot saavat vähemmistön edustajassa aikaan pysyvän stressitilan, joka vaikuttaa suoraan yksilöiden hyvinvointiin. Jos yksi mikroagressio on neulanpisto, niin toistuvat mikroagressiot tekevät ihmisestä neulatyynyn – niiden aiheuttama kipu muuttuu pysyväksi olotilaksi. Mikroagressioita ei useinkaan tarkoiteta loukkaaviksi vaan ne tapahtuvat eräänlaisena automaationa. Niistä poisoppiminen on kuitenkin suhteellisen vaivatonta, joskin se edellyttää omien asenteiden ja toimintamallien kriittistä tarkastelua.

Usein kuulee sanottavan “Älä oleta!”, on kuitenkin kova vaatimus pyytää ihmisiä lopettamaan olettaminen. Jokaisella meistä on oletuksia ja asenteita, mutta tärkeämpää on, mitä teemme näiden oletusten ja asenteiden ohjaamana. Oletuksia siis on ja niiden estäminen on vaikeaa, sen sijaan merkittävää on miten toimii näistä oletuksista huolimatta. Keskeistä tässä on pysähtyminen. Ennen kuin sanoo jotain tai toimii tietyllä tavalla, pysähtyy hetkeksi ja tarkastelee sitä aiottua toimintaa tai sanottavaa asiaa. Itseltä voi kysyä “Ohjaako jokin stereotypia toimintaani?” tai “Mitä perusteita minulla on olettaa asia x tästä ihmisestä, jonka kohtaan?”.

Kuvitellaan tilanne: Hääpukuliikkeeseen kävelee kaksi ihmistä sisään. Liikkeen myyjä olettaa heidät naisiksi. Tämän jälkeen hän olettaa toisen heistä olevan morsian ja toisen kaaso tai ystävä. Hän tervehtii heitä ja kysyy miten voi auttaa. Toinen henkilöistä vastaa, että he ovat tulleet katsomaan hääpukuja. Myyjä kysyy ilahtuen kumpi on morsian. Molemmat liikkeeseen tulleet asiakkaat vastaavat “Minä”. Myyjä ilahtuu ja kertoo olevan tosi hauskaa, kun ystävät menevät samoihin aikoihin vihille ja tulevat yhdessä etsimään hääpukua. Asiakkaat toteavat myyjälle, että he ovat kyllä ihan pariskunta ja menossa naimisiin keskenään. Myyjä hämmentyy ja alkaa mahdollisesti pyydellä vuolaasti anteeksi. Liikkeeseen tulleet asiakkaat joutuvat sekä kohtaamaan mikroagression, jossa heitä ei nähdä samalla tavalla poteentiaalisena vihkiparina kuin muita että mahdollisesti lohduttamaan myyjää tämän kömmähdyksestä ja ohittamaan sen, että tilanne on heille vaikea.

Toinen kuvitteellinen tilanne. Miespari on varannut valokuvaajan häihinsä. Kuvaaja hoitaa kanssakäymisen hyvin ja ei osoita ilmeisiä ennakkoasenteita hääparia kohtaan. Potrettienottohetkellä kuvaaja kuitenkin harmittelee ääneen sitä, että on vaikea kuvata kahta miestä hääpotretteihin, koska kaikki poseeraukset on yleensä mies–naisparille suunniteltu ja hempeät pussailukuvat eivät oikein toimi. Hän ohjaa miesparia toiminnallisempiin ja hassuttelevempiin kuviin. Kuvaajan aikeet eivät ole pahat ja hän ei mielestään ole homofobinen. Häntä ohjaavat kuitenkin tiukasti sukupuolittuneet normit siitä millainen toiminta on millekin sukupuolelle sopivaa. Hän haluaa tehdä työnsä hyvin, mutta samalla on täysin tietämätön niistä asenteista ja oletuksista, jotka ohjaavat hänen toimintaansa.

Vaikka edellä mainitut tilanteet ovat täysin kuvitteellisia, ovat ne silti mahdollisia. Cisheterot ovat hallinneet hääskeneä kulttuurisista, lainsäädännöllisistä ja yhteiskunnan rakenteisiin liittyvistä syistä vuosisatoja. Ei siis ole mikään ihme, että samansukupuolisten ja queer-parien on vaikea löytää omaa paikkaansa häämaailmasta. Kyse on eräänlaisesta diskursiivisesta hegemoniasta eli tietyn puheentavan ja siihen liittyvien oletusten ja asenteiden valta-asemasta. Sitä vastaan asettuvat, erilaiset parisuhteen ja perheen muodostamisen tavat etsivät vielä paikkaansa tässä maailmassa.

Miten siis kohdata samansukupuoliset tai queer-parit hääalalla. Helpoin tapa on aloittaa kommunikaatiosta. Ennen kuin tiedät onko tuleva hääpari cis, hetero, homo, trans tai muunsukupuolinen, käytä neutraalia kieltä. Voit puhua kumppanista tai puolisosta tiedustellessasi asiakkaalta jotain. Esimerkiksi tapaamisia sovittaessa voit kysyä “Tuletteko molemmat paikalle?” tai “Tuleeko kumppanisi paikalle?” sen sijaan, että kysysisit sulhasen tai morsiamen paikalle tulosta olettaen samalla sekä kysyjän sukupuolen, kumppanin sukupuolen ja heidän seksuaalisuutensa.

Suosittelen muutenkin kysymään kunnioittavasti ennemmin kuin olettamaan ronskisti. Jos jokin asia hämmentää tai tuottaa päänvaivaa – ja et googlaamalla löydä vastausta siihen – voi aina kysyä. Yleiset, kanssaihmistä kunnioittavat käytöstavat tulevat tässä apuun. Kysy vain sellaisia kysymyksiä, joihin olisit myös itse valmis vastaamaan. Sama pätee myös hauskoihin heittoihin ja hupailuihin. Jos palveluntarjoaja on cishetero, en suosittelisi heittämään mitään homo- tai transläppää asiakkaille, jotka kuuluvat sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöihin.

On jokaisen palveluntarjoajan käsissä tehdä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille tilaa myös hääskeneen. Me menemme naimisiin ihan siinä missä cisheterotkin, mutta onko tarjoamasi palvelu meille sama kuin valtaväestöön kuuluville pareille? Jos vastaus on ei, niin palvelussa on korjaamisen varaa.

Previous
Previous

Muunsukupuoliset ja sukupuolettomat hääparit

Next
Next

Millaisen hääjuhlan me haluamme