Kosinta ja takaisin kosinta
Kosinnan tietävät kaikki, mutta mitä on takaisin kosinta eli back proposal. Meille on ehdotettu tekstiä tästä aiheesta ja nyt yllättäen kävikin niin, että meillä on ihan henkilökohtaista kokemusta molemmista. Minä kosin Sonjaa 4.4.2022 Inarissa, Juutuanjoen alakoskella ja Sonja takaisin kosi minua 28.5.2022 Turussa, Vartiovuorenmäellä. Moni saattaa kysyä, miksi kosia takaisin; eikö se yksi kosinta tavallaan riitä. Kyllähän se riittää, mutta toisaalta ei. Queer-suhteessa pyritään purkamaan monia patriarkaalisia rakenteita ja silloin dikotomia, jossa on kosija ja kosittava – aktiivinen ja passiivinen osapuoli – ei sovi tämänkaltaisiin parisuhteisiin. Me molemmat olemme parisuhteemme aktiivisia osapuolia ja meidän molempien julkilausuttu suostumus sitoutumiseen on merkittävää. Takaisin kosinta on rituaali (jos sen sellaiseksi haluaa nimetä), jossa tämä suostumus tehdään näkyväksi ja kuuluvaksi.
Kuten monet muutkin hääskenen ilmiöt, tämäkin juontaa juurensa Pohjois-Amerikkaan. En ole aivan varma voiko takaisin kosintaa kutsua vielä perinteeksi, mutta trendi se ainakin tuntuisi olevan. Takaisin kosintaa on hiljalleen alkanut näkyä myös cisheteroille tarkoitetuilla sivustoilla ja keskustelupalstoilla, mutta vahvemmin ilmiö näkyy juuri samansukupuolisten ja queer-parien keskuudessa. Luin useampia blogitekstejä ja artikkeleita aiheesta ja perustelut takaisin kosinnalle olivat yhteneväisiä:
Kuva: Sonja Siikanen
Suostumuksen molemminpuolisuus
Perinteisten cisheteronormatiivisten rooliodotusten purkaminen
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oman perinteen luominen
Merkittävien kokemusten mahdollistaminen
Millainen takaisin kosintani sitten oli? Olimme suunnitelleet lauantaille treffipäivää ja Sonja oli hyvin päättäväinen siitä, että menemme ensin kuvaamaan toisiamme läheiseen puistoon. En epäillyt mitään, joskin olin hieman hämmentynyt, koska hän halusi ottaa mukaan jalustan ja kuvata meitä yhdessä kaukolaukaisimella. Kaikki kaukolaukaisimia käyttäneet ihmiset tietävät, että se on hirveää, hankalaa ja tekniikka pettää koko ajan. Ohitin kuitenkin tämän. Mikä minä olen sanomaan mitään, minä joka halusin viime kesänä rakentaa camera obscuran makuuhuoneeseemme (se oli paikallaan useamman viikon).
Sonja viisaasti antoi minun valita reitin sekä pysähdellä mieleni mukaan kivoille kuvauspaikoille kunnes pääsimme kallioille. Hän alkoi virittää kameraa jalustalle ja ohjeisti minut kallion reunalle syreenipensaiden eteen “tarkennuskohteeksi”. Minä, täysin tietämättömänä Sonjan suunnitelmista, pelleilin paikoillani. Sonja ei saanut kaukolaukaisinta toimimaan (yllättäen), mutta ei kertonut siitä minulle, vaan laittoi videonauhoituksen pyörimään ja hyppeli luokseni. Kyselin miten tässä nyt ollaan ja millainen kuva-ala on, kun hän polvistui eteeni ja kysyi haluanko mennä hänen kanssaan naimisiin. Yllätyin täysin ja vastasin kyllä. Olen herkästi liikuttuva, joten luonnollisesti itkin vähän. Kaiken tämän voitte katsoa oheisesta videosta.
Jatkoimme treffipäivää jahka olin selvinnyt suurimmasta liikutuksestani ja kävimme syömässä ja kahvilla. Olin aivan valmis päikkäreille, mutta Sonja halusi ehdottomasti mennä katsomaan vielä taidenäyttelyä. Tämän olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja. Hän ei koskaan kieltäydy päikkäreistä. Suostuin – tietenkin – ja vierailimme Ars Novassa sekä Aboa Vetuksessa. Noin kymmentä vaille kuusi lähdimme takaisin kotiin. Olimme sopineet ystäviemme kanssa, että he tulevat kuuden jälkeen meille kahville. Suunnittelin koko kotimatkan, että päästyämme kotiin menen ihan hetkeksi lepäämään ja odottamaan Terhin ja Emmin saapumista.
Avasin ulko-oven ja vastassani oli todella kuuma asunto. “Miten tääl on näin kuuma ja huono ilma” tokaisin ja lähdin määrätietoisesti marssimaan olohuonetta kohti avatakseni ikkunan. Ovelle päästyäni näin valtavan määrän läheisiämme ja ystäviämme, jotka huusivat “YYYYLLLÄÄÄTYYYYYS”. Saatoin hyppiä, huutaa “ai saatana” ja nauraa samaan aikaan. Minulle oli järjestetty meille yhteiset yllätyskihlajaisjuhlat. Nyyttäripöytä oli täynnä ihania herkkuja, rakkaat ihmiset onnittelivat meitä ja kaikki oli ihanaa. Minua ei ole koskaan yllätetty näin. Itkin taas vähän. Pidin myös ex tempore äärimmäisen tunteikkaan puheen. Näistä juhlista ei ole kuvan kuvaa, koska keskityimme ihmisiin ja iloon. Viimeiset vieraat lähtivät kahden aikaan yöllä.
Kuva: Sonja Siikanen
Sain myöhemmin tietää, että näiden yllätysjuhlien suunnittelu oli aloitettu yhdeksän (9) päivää sen jälkeen, kun kosin Sonjaa. Suurin hämmennys minulla liittyy siihen, että miten Sonja ja kaikki kaverimme sekä läheisemme ovat onnistuneet pitämään tämän minulta salassa KUUKAUSIA (okei ehkä kuukauden ja vähän päälle).
Sain myös kuulla, että Sonja oli tapansa mukaan tehnyt excel-taulukon tarjoiluista, jotta ei tule “seitsemää samaa sipsipussia”. Taulukko oli herättänyt huvittuneisuutta osallistujissa, mutta oli joukossa myös excelin arvostajiakin. Yllätysjuhlat onnistuivat täydellisesti ja olen vieläkin niin liikuttunut siitä, että ihmiset halusivat järjestää minulle jotain näin hienoa. Takaisin kosintani ei siis ollut vain kosinta vaan se oli päivä täynnä ihania asioita ja yllätyksiä. Se oli päivä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita.
Kirjoitin someen, että takaisin kosinta on queer-kulttuuria omimmillaan. Se pitää mielestäni paikkansa sillä, cisheteronormatiivisesti luokiteltua rituaalia (kosinta) katsotaan toisin lasein, vinosti ja traditiota purkaen, samalla luoden uutta perinnettä. Me olemme nyt molemmat kosineet ja olleet kosittavina. Me olemme nyt molemmat ilmaisseet suostumuksemme innokkaasti ja auliisti. Meidän kosintamme ovat eräänlainen representaatio suhteestamme – meillä ei ole sukupuolirooleja, meillä ei ole valtapelejä, meillä ei ole fiksattuja positioita.