(Hää)dieetit ovat vaarallisia
Sisältövaroitus: laihdutuspuhe, laihdutus, fatfobia, läskiviha, syömishäiriöt
Elämme visuaalisuutta korostavassa yhteiskunnassa ja monen ihmisen suhde ruokaan jollain tasolla kompleksinen. Epärealistiset kauneusihanteet ja kapitalistinen laihdutusteollisuus pitävät huolen siitä, ettemme pysty muodostamaan häiriötöntä suhdetta ruokaan. Häiden yhteydessä puhutaan “häädieeteistä” ja juhlapäivän koittaessa saatetaan huokaista, että onneksi nyt saa syödä, kun on pukua varten pitänyt laihduttaa. Jos ruokaan liittyvä ajattelu on kompleksista, ei se häihin yhdistettynä muutu yhtään vähemmän vaikeaksi vaan kärjistyy entisestään. Häädieetit tähtäävät optimaaliseen painonpudotukseen tiettyyn päivämäärään mennessä ja tästä päivästä tulee ultimaattinen “cheat day”, jolloin kuukausien kärvistely palkitaan notkuvilla herkkupöydillä. Tähän paradoksiin nojaa myös kapitalistinen laihdutusteollisuus.
Olen seurannut nyt useamman vuoden eri hääryhmiä töitteni puolesta. Ympärivuotisena ilmiönä ovat ihmisten aloittamat keskustelut, joissa kysellään “parhaiden häädieettien” tai “tehokkaan painonpudotuksen” perään. Hääpuku on saatettu ostaa kokoja liian pienenä, jotta oikea motivaatio löytyy laihduttamiseen. Vastauksissa toistuvat niin ketogeeninen ruokavalio, kaalikeittodieetti, erilaiset kaloreiden tai pisteiden laskuun perustuvat dieetit – lista on loputon. Hyvin harvassa ovat sellaiset aloitukset tai vastaukset, joissa ihmiset kertovat olevansa tyytyväisiä itseensä juuri sellaisena kuin he ovat ja, että he eivät koe tarvetta laihduttaa. Katsokaas, se on asia, jota ei sovi sanoa ääneen. Aina on “varaa tiputtaa muutama kilo”. Tämä, jos mikä on vaarallista.
Kuva: Tinksu Wessman
Laihdutusteollisuudella on valtavat globaalit markkinat ja tämä teollisuudenala hyötyy suoraan siitä, että koemme olevamme liikaa – liian lihavia, liian isoja, liian liikaa kaikkea. Laihdutusteollisuutta ei olisi ilman ihmisten jatkuvaa huonommuuden tunnetta tai häpeää ja siksi tämä teollisuudenala tekee kaikkensa, jotta emme koskaan olisi tyytyväisiä itseemme.
Jos siirrymme yksilöiden tasolta rakenteelliselle tasolle, ovat seuraukset vieläkin hirveämmät. Laihdutusretoriikka vahvistaa läskivihaa ja siten ylläpitää lihavien ihmisten jatkuvaa syrjintää. Tämä rakenteellinen syrjintä vaikuttaa suoraan lihavien ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin ja tekee yhteiskunnastamme vihamielisen lihavia ja lihavuutta kohtaan.
Puolihuolimattomat heitot siitä, miten “pitäis aloittaa häädieetti” kertovat ympäristölle hyvin selvästi sen, että puhujalle laihuus on yhtä kuin kauneus, terveys, hyväksyttävyys ja suositeltavuus. Kyse ei siis ole vain siitä, että ihminen puhuu itsestään vaan hän samalla vahvistaa sellaisia ajattelumalleja, jotka ovat vahingollisia ja syrjiviä. Huolipuhe läheisen painosta tai koosta, kertoo hänelle, ettei hän kelpaa sellaisena kuin hän on. Pukuliikkeen myyjän “kyllä tässä ehtii vyötäröltä muutaman sentin tiputtaa, niin istuu puku paremmin” asettaa asiakkaan kehon kategoriaan “ei hyväksyttävä”. Jokainen tällainen heitto muuraa kapitalistisen laihdutusteollisuuden perustan entistä vahvemmaksi.
Tällaisessa yhteiskunnassa on miltei mahdotonta ylläpitää tervettä suhdetta omaan kehoon saatikka ruokaan. Puhuessamme syömishäiriöistä puhumme mielessämme kuva syömishäiriöiden rankimmista muodoista ja unohdamme helposti mitä on tapahtunut ennen laitoshoitojaksoa tai vuosien terapiaa. Vuosien tai vuosikymmenten altistuminen läskivihalle, kapitalisen laihdutusteollisuuden propagandalle ja epärealistisille kauneusihanteille kiveää tien vääristyneeseen keho- ja ruokasuhteeseen. Tällaisten rakenteiden purkaminen voi tuntua mahdottomalta varsinkin, kun olemme jatkuvasti niiden vaikutuspiirissä. Läskiviha ja ableismi (joka vahvasti liittyy läskivihaan) nousevat rasisimista. Ne nousevat niistä sorron rakenteista, joissa hoikalle cisheteronormatiiviselle valkoisuudelle vieras toiseus arvotetaan alemmas ja jota siten pyritään suitsimaan ja asettamaan hallittavaksi. Erilaiset kehot pyritään typistämään sopiviksi sellaiseen muottiin, joka ei ole rehellisesti sanottuna ole kenellekään sopiva.
Mitä yksi ihminen voi sitten tehdä? Paljon. Jokainen kerta, kun päätät olla haukkumatta kehoasi, painoasi, ulkonäköäsi itsellesi tai muille, murentaa näiden sortavien rakenteiden valtaa. Joka kerta, kun aktiivisesti päätät olla aloittamatta (hää)dieettiä, otat konkreettisesti vallan omiin käsiisi. Joka kerta, kun puutut kuulemaasi läskivihaan, nakerrat laihdutusteollisuuden valta-aluetta. Kyse ei ole siitä, että alkaisit varauksettomasti rakastaa itseäsi – se on valtava ja mahdoton vaatimus. Voit kuitenkin valita toimia siten, ettet vahvista syrjiviä rakenteita ja siten vahingoita ympärilläsi olevia ihmisiä tai itseäsi. Voit alkaa seuraamaan sosiaalisessa mediassa sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat läskivihasta. Voit oppia ja opetella pois itseäsi ja muita vahingoittavista ajattelumalleista.
Ne häät eivät muutu paremmiksi sillä, että laihduttaa, mutta voin taata, että itsellä on parempi olo heti, kun aloittaa irtaantumisen laihdutuspuheesta. Liikkua voi siksi, että siitä tulee kiva olo. Ei tarvitse olla päämääriä. Ruokaa ei tarvitse jakaa “hyvään” ja “pahaan” – se on vain ruokaa. Nämä ovat vaikeita asioita tehdä, mutta mitä useammin tekee valinnan olla menemättä mukaan siihen retoriikkaan, jota meille syötetään, sitä helpommaksi se muuttuu ajan saatossa.