Hääperinteet ja queer
Olen kirjoittanut paljon siitä, että hääperinteissä ei ole tilaa queer-pareille. Olen puhunut cisheteronormatiivisuudesta ja perinteiden patriarkaalisuudesta. Lienee aika mennä hieman syvemmälle tässä asiassa. Perinteisiin, näin kulttuurientutkijankin näkökulmasta, liittyy paljon voimakkaita tunteita. Niiden kyseenalaistaminen saa aikaan vastareaktion, mutta niihin mukautuminen saa myös aikaan vastareaktion. Miksi näin on? Tyhjentävää vastausta ei blogissa ole mahdollista antaa, mutta jonkinlaisen pintaraapaisun voi tehdä.
Ensinnä, perinteet muuttuvat, muokkautuvat, katoavat ja syntyvät, mutta niihin liittyvää muutosta on vaikea nähdä jollei tarkastelujakso ole ajallisesti riittävän pitkä. Miellämme hääperinteet helposti pysyviksi. Pysyvyys tuo mukanaan järjestyksen ja rakenteen, mitkä ymmärretään tietyllä tapaa turvallisuutta ylläpitäviksi. Tällöin perinteiden kriittinen tarkastelu muodostaa “uhan” tätä turvallisuutta kohtaan.
Toiseksi, perinteet voivat näyttäytyä ihmisille myös sitovina ja siten uhkaavina. Perinne itsessään pyrkii tuottamaan samanlaisuutta ja toistuvuutta, ja jos omassa ajattelussa tavoittelee perinteiden murtamista, on selvää, että perinteet itsessään nähdään hegemonisena valtapelinä, jonka tarkoituksena on samankaltaistaa jokainen ihminen.
On sitten perinteiden puolesta tai niitä vastaan, on seurauksena usein tunnereaktio. Itse reaktiossa ei koskaan ole mitään pahaa, mutta sen ääreen voi olla ihan hyvä pysähtyä. Samansukupuolisille ja queer-pareille perinteet muodostavat korostuneen ongelman, sillä lähtökohtaisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien parien näkyvä olemassaolo on aina poliittinen teko (toki se on paljon muutakin). Panokset ovat korkeammat, sillä tehdyt ratkaisut (esimerkiksi perinteiden suhteen) eivät ole vain parin valintoja vaan niistä tulee herkästi kannanottoja.
Painin itse edellä mainittujen ongelmien kanssa. Koska olen ihminen, joka avosylin ottaa vastaan oman poliittisuutensa, ratkaisuni on ollut aloittaa muun muassa tämä blogi. Hääperinteisiin liittyvä keskeinen ongelma on se, ettei meidän kaltaisillemme pareille ole tilaa näiden perinteiden sisällä. Joudumme pohtimaan keskivertohääparia kriittisemmin haluammeko tiettyjä elementtejä hääjuhliimme tai jopa haluammeko hääjuhlia ensinnäkään. On aivan totta, että monet cisheteroparit irtisanoutuvat perinteistä, jättävät vihkimisen juhlimatta tai pyrkivät murtamaan patriarkaalisia perinteitä. Heidän kohdallaan se kuitenkin on jollain asteella kevyempää, koska he eivät ole joutuneet taistelemaan oikeudestaan tulla nähdyksi ja tunnustetuksi pariskuntana.
Kuva: Hilja Mustonen
Uskokaa, kun sanon, että ymmärrän äärimmäisen hyvin niitä samansukupuolisia ja queer-pareja, jotka avioliittopäätöksen tehtyään astelevat maistraattiin ja hoitavat homman nopeasti pois alta. Ymmärrän hyvin heitä, jotka päättävät juhlia, mutta jättävät kaikki perinteiset elementit pois, mutta ymmärrän myös heitä, jotka haluavat hääjuhlastaan mahdollisimman “perinteisen” leikkeineen ja juhlan ulkoasuineen. Jokainen näistä (ja niiden välistä) tavoista juhlia tai olla juhlimatta on poliittinen. Siinä missä ensimmäisen vaihtoehdon pari hylkää perinteen ja toimii sitä vastaan, viimeisen vaihtoehdon pari pyrkii tekemään tilaa samansukupuolisille ja queer-pareille cisheteronormatiivisten perinteiden sisälle.
Jos minulta kysytään mihin “kategoriaan” me Sonjan kanssa kuulumme, sanoisin, että tällä hetkellä olemme jossain “vihkitilaisuus maistraatissa ja upeat, meidän näköisen ja perinteitä murtavat juhlat läheisille ihmisille” -kohdassa tuota janaa. Jo pelkästään se, että olemme päättäneet mennä naimisiin, asettaa meidät jollain asteella ryhmään “mukautuu normeihin”. Tämä on ollut meille molemmille ehkä vaikein asia avioliittoa pohtiessa. Kun olet riittävän kauan ollut valta-asemassa olevan ympäristön silmissä epänormatiivinen, on asteikon muutos vaikea. Voin väittää meidän tarkastelleen kriittisesti, sekä yhdessä että tahoillamme, avioliittoa cisheterohääparia enemmän.
Ideaalitilanne olisi se, että ihan jokainen pari saisi juhlia tai olla juhlimatta naimisiinmenoaan juuri siten kuin he itse haluavat. Me emme kuitenkaan elä tyhjiössä vaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Häät itsessään herättävät paljon tunteita ja ihmiset ovat todella valmiita jakamaan omia mielipiteitään häiden järjestämisen tapojen suhteen. Tämä ei koske vain samansukupuolisia ja queer-pareja vaan ihan kaikkia naimisiin meneviä. Häät ovat selvästi äärimmäisen latautunut kulttuurinen ilmiö, joka pureutuu ihmisyyden perustavanlaatuisten odotusten, tarpeiden, halujen ja pelkojen syvärakenteisiin.
Jos jotain haluan tästä tekstistä jäävän lukijalle mieleen, on se, että loppujen lopuksi kyse on aina sinun valinnastasi. Voit valita mennä naimisiin tai olla menemättä naimisiin. Voit valita tavat, joilla juhlit avioliittoasi. Perinteet ovat olemassa – niistä emme pääse mihinkään – mutta ne ovat muokattavissa ja muutettavissa. Siten kuin uudelleen jäsennämme menneisyyden ja nykyisyyden kulttuurituotteita queer-luennan avulla, voimme queer-lukea myös hääperinteitä. Me voimme tehdä niistä halutessamme omamme, ihan niinkuin olemme tehneet myös muiden kulttuuristen ilmiöiden kanssa vuosisatojen ajan.